hopeagelatiinivalokuva - mikä se on?
Hopeagelatiinivalokuvaksi kutsutaan pimiössä käsin tehtyä mustavalkoista valokuvaa, joka on valmistetttu hopeagelatiinitekniikalla. Kyseessä on valokuvan tekniikka, joka syntyi 1870-luvulla. Tekniikka on säilynyt verrattain samanlaisena aina näihin päiviin saakka.
Hopeagelatiinivalokuvalla voidaan viitata sekä filminegatiiviin, että negatiivista tehtyyn valokuvavedokseen. Tekniikka on saanut nimensä siitä, että sekä prosessissa käytetty filmi että paperi sisältävät gelatiinikalvoon sidottuna oikeita pieniä hopeakiteitä. Valotusprosessissa hopeakiteet tummuvat valon vaikutuksesta ja tiettyjen kemiakylpyjen jälkeen latentti kuva tulee näkyväksi, yhtä lailla filminegatiiville tai valoherkälle paperille pimiössä.
Hopeagelatiinivedokseksi kutsutaan pimiössä valokuvapaperille tehtyä valokuvaa, joka on usein tehty filminegatiivista. Hopeagelatiinivedoksia voi tehdä myös ilman kameraa, esimerkiksi fotogrammitekniikalla, jolloin valokuvapaperille asetetut esineet jättävät varjonsa kuvaan. Seuraavassa kuvailen lyhyesti filminegatiivista tehtävän hopeagelatiinivalokuvan prosessin.
Vasemmalla suurennuskone ja oikealla kemia-altaat: kehite, keskeyte, kaksi kiinnitettä (kuitupaperia vedostettaessa) ja ensimmäinen huuhtelu.
Hopeagelatiinivedoksen työprosessi
Hopeagelatiinivedoksen tekoprosessi pitää sisällään monta eri työvaihetta, jotka ovat yleensä seuraavat:
Ensin valitaan se negatiivi, josta kuva halutaan vedostaa. Negatiivi asetetaan suurennuskoneeseen ja negatiivin lävitse annetaan suurennuskoneella valoa valoherkälle valokuvapaperille. Valokuvapaperit ovat erityisiä papereita, jotka eivät ole herkkiä valon punaisille aallonpituuksille. Siksi niitä voidaan käsitellä pimiössä punaisessa valossa, mutta ne valottuvat suurennuskoneesta tulevasta tavallisesta halogeeni- tai ledlampun valosta.
Valotuksen jälkeen paperi pannaan ensin kehitteeseen, sitten keskeytteeseen ja lopuksi kiinnitteeseen. Näiden kemiakylpyjen jälkeen kuva huuhdellaan vielä vedellä. Paperin tyypistä riippuen huuhteluita tarvitaan toisinaan useampia. Joskus käytetään myös apuaineita tehostamaan huuhtelua. Mikäli paperia ei huuhdella hyvin, siinä olevat kemiajäämät alkavat ajan myötä kellastua ja vedos menee piloille.
Huuhteluiden jälkeen valokuvavedosta voidaan käsitellä lisääkin kemiallisesti. Joitakin kuvan osia voidaan vaalentaa siveltimellä tai sävyttää kuvaa vaikkapa ruskeaksi tai sinertäväksi. Näidenkin käsittelyjen jälkeen kuva pitää huuhdella. Huuhteluiden jälkeen kuva asetetaan kuivumaan. Kuivumisen jälkeen jotkut paperit kaipaavat prässäämistä kuumaprässillä suoristuakseen.
Prikkaus- eli spottausvärejä siveltimineen.
Negatiivilla olevat pienet pölyhiukkaset tai roskat jättävät vedokseen valkeita pisteitä. Lopuksi nämä prikataan tai spotataan piiloon. Prikkaaminen merkitsee pienien kuvassa näkyvien virheiden maalaamista piiloon tarkoitusta varten valmistetulla väriaineella.
Hopeavalokuvan taiteesta
Hienovedostuksen perinteessä (fine art printing), jota esimerkiksi Ansel Adams ja Paul Strand edustivat, hopeagelatiinivedoksessa tähdätään sävykkyyteen, jossa valmiista kuvasta löytyvät hyvät kontrastit ja rikas harmaan sävyala. Tämä tarkoittaa sitä, että vedoksessa on syvät tummat sävyt siten, että mustat eivät ole täysin tukossa vaan niissäkin näkyy yksityiskohtia, ja että valopää eli kuvan vaaleat kohdat ovat luonteeltaan raikkaita ja ilmavia eivätkä puhki palaneita eli niistäkin löytyy sävyjä. Hopeagelatiinivedoksia voi toki tehdä myös lukuisista muista lähtökohdista käsin ja tähdätä laajan sävyalan sijaan esimerkiksi selvästi näkyvään rakeeseen tai jyrkkiin kontrasteihin. Hopeagelatiinivalokuva tarjoaa valtavan kirjon erilaisia luovia mahdollisuuksia, joita taitava vedostaja voi halunsa mukaan pimiössä toteuttaa!
Oikein valmistettuna ja säilytettynä hopeagelatiinivedos kestää aikaa ja säilyy todistettavasti yli sadan vuoden ajan. Lisäksi hopeagelatiinivedoksessa on mahdollista saavuttaa erityinen hopeakiteistä johtuva hohde, joka erottaa sen esimerkiksi pigmenttimusteella tehdyistä tulosteista.
Valmis hopeagelatiinivedos kuivumassa.
haluatko Lisää tietoa hopeagelatiinivalokuvasta?
Hopeagelatiinivedostustekniikka on ainutlaatuinen pimiötaiteen ja käsityönä tehdyn taiteen muoto, joka harvinaistui radikaalisti digitaalitekniikan myötä. Erityisesti Suomessa hopeagelatiinivedostuksen osaaminen uhkasi ammattilaistasolla hävitä kokonaan. Perustin vuonna 2016 viiden muun valokuvataiteilijan kanssa Suomen Pimiötaiteilijat ry:n, yleishyödyllisen yhdistyksen, jonka päätarkoituksena on elvyttää ja edistää pimiövalokuvan taidetta Suomessa. Yhdistys toimii aktiivisesti valokuvataiteen kentällä ja tekee yhteistyötä alan muiden toimijoiden kanssa. Lisää yhdistyksen toiminnasta voit lukea täältä.
Mikäli haluat perehtyä hopeagelatiinivedostuksen tekniikkaan tarkemmin, tutustu teksteihini Viisi ensimmäistä askelta ja Viisi seuraavaa askelta onnistuneen hopeagelatiinivedoksen valmistamiseen. Tulen kirjoittamaan myös tekstejä hopeagelatiinivedosten keräilystä ja arvosta. Onko jotakin muuta aihetta, josta haluaisit hopeakuvan yhteydessä tietää lisää? Ehdota minulle niin kirjoitan mielelläni!