Väitöskirja

Abstrakti

Tutkimus Näkymä ajan ulkopuolella. Maisemakuvan apokronia ja valokuvallinen affordanssi elokuvassa (Aalto-yliopisto, 2023) keskittyy maisemakuvan erityiseen ajalliseen luonteeseen elokuvassa. Maisemakuva elokuvassa – yhtä lailla fiktiivisissä kuin dokumentaarisissa elokuvissa – sisältää toisinaan piirteitä, jotka irrottavat maisemakuvan elokuvasta erilliseksi ja itsenäiseksi kuvaksi ja jopa taideteokseksi taideteoksen sisällä. Hypoteesin mukaan tämä maisemakuvan itsenäisyys liittyy valokuvallisiin affordansseihin sekä maisemakuvan sijoittumiseen ajallisesti elokuvan kerronnan ulkopuolelle.

Tutkimus osoittaa, miten maiseman ja maisemakuvan määrittelyssä törmätään toistuvasti ongelmiin, mikäli maisema objektina tai kuvan aiheena pyritään kuvaamaan yksikäsitteisten geografisten tai kuvallisten piirteiden avulla. On usein helppo löytää esimerkkejä kiistattomista maisemista tai maisemakuvista, jotka haastavat minkä tahansa määritelmäehdotuksen. Tutkimus ehdottaakin maiseman ja maisemakuvan yhteydessä käytettäväksi mieluummin prototyyppimäärittelyä, joka perustuu pehmeisiin kategorioihin ja tarjoaa siten maiseman määrittelylle joustavammat lähtökohdat kuin perinteiset sanakirjamääritelmät.

Teoreettisesti tutkimus kartoittaa maisemakuvan ulottuvuuksia elokuvassa elokuvatutkimuksen piirissä esitellen poliittisia, allegorisia, psykologisia ja filosofisia maisemakuvan käyttö- tai hahmotustapoja. Erityisen huomion saa elokuvatutkija Martin Lefebvren teoria maisemakuvan voimasta spektaakkelimaisen katsomismoodin laukaisevana kuvana. Tutkimuksessa edetään kohden maisemakuvan ajallisen erityisyyden perusteita kartoittamalla lisäksi maisemakuvan filosofisia ulottuvuuksia, jotka liittyvät erityisesti intransitiivisuuteen eli muutoksen puutteeseen kuvassa sekä aikakuvan elokuvan ja runouden/poetiikan elokuvan käsitteisiin. Työn keskeinen teoreettinen kontribuutio on käsite apokronia, joka merkitsee ajan ulkopuolella olemista. Maisemakuvan pysähtyneisyyttä konkretisoidaan reflektoimalla apokroniaa ja valokuvallista affordanssia suhteessa elokuviin Trans-Siberia – Merkintöjä vankileireiltä (Cederström 1999) ja La Jetée (Marker 1962).

Väitöskirjan taiteellinen osuus on lyhytelokuva Jyrkänne (Lassila 2022). Jyrkänne edustaa taideteoksena hybridimuotoa valokuvan ja elokuvan välillä ja koostuu mustavalkoisista analogisista valokuvista lukuunottamatta yhtä digitaalisesti kuvattua liikkuvan kuvan jaksoa. Jyrkänteen analyysi keskittyy erityisesti kolmeen kohtaukseen elokuvassa, joiden avulla edetään selvittämään maisemakuvan apokronian syitä ja seurauksia. Teoreettisen ja taiteellisen osan perusteella tutkimuksessa hahmotellaan elokuvan maisemakuvan pysähtyneisyyden luonne ja mahdollisia syitä siihen, mistä tuo pysähtynyt luonne johtuu. Lisäksi tunnistetaan maisemakuvan apokroninen luonne taiteellisena resurssina, jota hyödyntämällä voidaan tehdä analyyttisesti valintoja elokuvan tunnelmaa ja narratiivia rakennettaessa.

Väitöskirja on vapaasti ladattavissa ja luettavissa täältä.

Kovakantisen teoksen voi ostaa Aalto Arts Booksin verkkokaupasta.

Esittely väitöskirjan ulkoasusta muotoilija Pekka Piipon portfoliossa.